Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Kuoppatesti ja kalsarihaaste havainnollistivat hyvinvoivan maaperän merkitystä pellonpiennarpäivillä

25.09.2026

Maan kasvukunnosta huolehtiminen on huoltovarmuutta. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, mutta hyväkuntoinen maaperä auttaa turvaamaan sadontuotannon myös vaikeissa sääolosuhteissa. Maailmanpolitiikan epävakaus on nostanut tuotantopanosten hintoja, mikä on heikentänyt entisestään maatalouden kannattavuutta. On syytä muistaa, että maanparannustoimilla ja viljelyratkaisuilla saa vähennettyä lannoitustarvetta. Viljelemällä monipuolisesti eri kasveja ja huolehtimalla maanparannustöistä, maan kasvukuntoa ylläpitävä ja vahvistava maaperäeliöstö lisääntyy.  

Varautuva viljelijä -hanke on tuonut esiin maan kasvukunnosta huolehtimista kuluneen kasvukauden pellonpiennartapahtumissa. Tarvolan tilalla 12.6.2026 järjestetyssä mansikkatilan pellonpiennarpäivässä hanke teki kuoppatestin, jolla voi tutkia aistinvaraisesti arvioiden maan rakennetta. Kuoppatestin tulos oli mallikelpoinen: löytyi mururakennetta ja maata kuohkeuttavia lieroja. Viljelijä Sanna Löytöjärvi kertoi, että peltoa on suorakylvetty ja siinä on vuoroteltu nurmea ja viljaa.  

Suorakylvöllä on monia maan kasvukuntoa edistäviä vaikutuksia. Se vähentää maan tiivistymisriskiä, koska ajokerrat pellolla jäävät vähäisiksi. Kasvinjäänteet jäävät peltoon, jolloin eroosion riski vähenee, ja maaperän hiilensidonta sekä multavuus paranevat mikrobiston päästessä hajottamaan eloperäistä ainesta. Multava maa sitoo kosteutta, mikä auttaa kasveja tuottamaan satoa pitkien, kuivien kausienkin aikana. 

Viljelykierron vaikutus maaperään ja sitä kautta satoon on merkittävä. Viljoja ei kannattaisi viljellä peräkkäisinä vuosina, koska tällöin tautipaine lisääntyy. Maaperä köyhtyy, koska yksipuolinen viljely tuottaa vähemmän maaperää rikastavaa kasvimassaa kuin vaihteleva viljelykierto. Monokulttuurin seurauksena ovat taloudelliset tappiot, kun sadot jäävät pieniksi. Viljelykiertoon kannattaisi laittaa monenlaisia kasveja typensitojakasveista öljykasveihin ja nurmikasveista viljoihin. Nurmikasvit kuohkeuttavat juurillaan maaperää, typensitojakasvit toimivat maanparannuskasveina ja niitä viljelemällä voidaan vähentää typpilannoitteen käyttöä. Kannattaa muistaa myös kerääjä- ja aluskasvien monet hyödyt. Ne kylvetään yhdessä satokasvin kanssa ja ne jäävät satokasvin korjuun jälkeen peltoon ottaen talteen maasta vapautuvat ravinteet ja pitäen pellon kasvipeitteisenä talven yli. 

Hanke järjesti kesällä 2026 niin sanotun kalsarihaasteen, jonka avulla pystyy selvittämään pellon pieneliötoiminnan aktiivisuutta. Hanke hautasi kahdet puuvillaiset kalsarit Jarkko Nurmisen ensimmäisessä pellonpiennarpäivässä 17.6. ja kaivoi kalsarit esiin 10.9., toisessa pellonpiennarpäivässä. Kalsarit ehtivät olla maassa 85 päivää. 

Kalsarit haudattiin kahdelle lohkolle: ensimmäiset lohkolle, johon oli käytetty kasvinsuojeluaineita ja teollisia lannoitteita. Peltoa oli muokattu kyntämällä. Toiset kalsarit kaivettiin lohkolle, jota oli kevytmuokattu eikä siihen ollut käytetty kemiallisia aineita. Ensimmäiselle lohkolle haudatut kalsarit olivat reikiintyneet, mutta kangasta oli yhä runsaasti jäljellä. Sen sijaan toiset kalsarit olivat kuminauhaa lukuun ottamatta kadonneet lähes kokonaan. Testin tulos vahvisti sen, että syvämuokkauksen välttäminen sekä torjunta-aineiden ja mineraalilannoitteiden vähäinen käyttö lisäävät pieneliöstön määrää ja siten maaperän kasvukuntoa.